Ensimmäinen avoimen yliopiston teologian opintojakso tms. viime syksynä oli kirkkohistorian perusopinnot 5 op. Opintojaksoon luettiin mm. Arffmanin kirja: Mitä oli luterilaisuus? Johdatus kadonneeseen kristinuskon tulkintaan.

Tällä hetkellä ollessani uskontotieteen perusopintojen niin ikään 5 op luennoilla ja lukiessani systemaattisen teologian perusopintojen tenttiin (jonka olen vasta puoliksi suorittanut) muistiini palasi siis kirkkohistoriassa lukemani kirja ja siinä mainittu tohtori Martti Lutherin vääntö skolastikkojen kanssa.

Uskontotieteessä oppisin sellaisen käsitteen kuin nominalismi, joka vastakohtana tomismiin on mielestäni hyvä asia. Jälkimmäisessä keskiaikainen kirkko "tiesi", mikä oli Jumalan idea vaikka kissasta tai parempana vaihtoehtona maailmankatsomus. Sen aikaisen käsityksen mukaan maa oli kaiken keskus (geosentrinen). Maailma tuli nähdä niin kuin kirkko sen Raamatun mukaan näki. Tällainen järjestys oli välttämätön ja jos joku, kuten tässä tapauksessa Galilei, esitti toisenlaisen maailmanjärjestyksen, jota ei voitu Raamatusta nähdä, oli tämä järjestys paholaisesta.

Nominalismissa taas Jumalan idea katsottiin tuntemattomaksi. Erityinen ilmoitus (Raamattu) antoi kyllä näkemystä, mutta kirkko keskittyi sen perusteella vain asioihin, joilla oli pelastuksellista merkitystä

Joku voisi varmaan selittää tuon tomismin ja nominalismin myös paremmin. Yritin katsoa sitä wikipediasta, mutta en tullut siitä gnosiksesta hullua hurskaammaksi.

Anyway, skolastikot loivat tämän nominalistisen näkökulman, joka mielestäni vapautti tieteellistä maailmankuvaa parempaan suuntaan, mutta myös ihmisten vapautta ajatella itse. Tästä kommentista varmasti yksi jos toinenkin kristitty pääsisi näpäyttämään minua.

Luther kuitenkaan tuskin ja muistaakseni ei kiistellyt skolastikkojen kanssa tästä syystä. Mistä se johtui?

 

Skolastinen = "Kouluun liittyvä" Termiä käytetään teologiassa sellaisena kuin sitä opetettiin keskiajan katedraalikouluissa ja yliopistossa. Skolastiset teologit lainasivat Raamattua, filosofeja (erityisesti Aristotelestä) ja patristisiä tekstejä, keskustelivat väittämistä ja väittelivät keskenään sekä muodostivat omia koulukuntiaan, kuten nominalismin.

Selitys on kirjasta Johdatus luterilaiseen tunnustukseen