Olin viime viikosta suurimman osan Kauniaisissa Raamattuopistolla teologisen pääsykoekirjakurssilla. Samalla kurssilla olin nyt kolmatta kertaa ja nyt alkoi tuntua siltä, että olen saanut kaiken, mitä tästä aiheesta on siellä tarjottavaa. Olen kuitenkin tykästynyt Raamattuopistoon reilu kolme vuotte sitten, kun kävin siellä ensimmäisen kerran teologisilla päivillä. Sen jälkeen tuli käytyä uudestaan ja uudestaan. Itselläni uskon linkki on syntynyt kansan kirkossa ja jostain syystä - enimmäkseen ehkä erillaisuuden pelosta - herätysliikkeet ovat olleet minulle vieraita. Kauniaisten Raamattuopisto kuitenkin oli sellainen paikka jossain tunsin viihtyväni.

Kiista naispappeudesta on ollut nyt esillä. Keskustelua aiheesta ei vältetty. Eräs tuttuni myös mainitsi, että hän on kokenut aiheen olevan jatkuvasti esillä tänä keväänä. Tapasin myös viikon aikana koulututtuni lukio ja yläaste ajoilta ja alkukuulumisemme vaihdettua keskustelu siirtyi myös tähän aiheeseen.

Tuntuu siltä, että jos nyt tehtäisiin katugallup ja kysyttäisiin ihmisiltä randomilla, että mitä sinulle tulee mieleen sanasta "kirkko", niin varmaan aika suurella prosentilla vastaukseksi tulisi naispappeuskiista.

Mistä tässä on pohjimmiltaan tai pinnallisiltaan kyse?

Eräällä luennolla tuli puheeksi, että ortodoksisessa kirkossa on alttarin takana kaikkein pyhin osa, jonne ei naisia edes päästetä. Tämä toteamus provosoi välittömästä naispuolisten luennolla olevien halveksunnan. Halveksunnan aistin johtuneen tasa-arvon puutteesta. Asian mainitsija kuitenkin vilpittömästi huomautti, että siinä ei ole kyse tasa-arvosta.
           Kauniaisissa näkemys naispappeuteen tai pikemminkin sen vastustamiseen perusteltiin sukupuolten erilaisilla tehtävillä. Ortodoksi luterilaiseksi itsensä nimennyt henkilö huomautti kuitenkin ennen mahdollisia tasa-arvo turhahduksia asiassa olevan kysymys eri tehtävistä. Paimenen virka kuuluu miehelle. Senkin uhalla, että toistan itseäni, kyse ei ollut tasa-arvosta. Minä uskon tämän. Sekä silloin luennolla, että nyt viime viikolla Kauniaisissa.
          Tasa-arvo? Minä olen kasvanut sellaisessa yhteiskunnassa, jossa - ainakin minulle - tasa-arvo on itsestäänselvyys. Minä olen kasvanut seurakunnassa, jossa kirkkoherrana ja silloin ensimmäisenä kappalaisena on ja oli nainen. Yleisesti ottaen minä kummastelen ajatusta siitä, että tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys. Myös se yleinen närkästys, mikä oli silloin luennollakin havaittavissa oli kyllä minulle ilmiönä tuttu, mutta taustaa en täysin ymmärtänyt. Toisaalla sitten minua kerran ärsytti, kun jo jonkin aikaa sitten jokin turkulainen yritys oli saanut jonkun vuoden tasa-arvo palkkinnon siitä, että siinä nimenomaisessa yrityksessä tasa-arvo oli toteutunut työntekijöiden kesken. Seuraavassa lauseessa eriteltiin, että yrityksessä oli ollut tyyliin 25 työntekijää, joista 16 oli naisia. Tarkkaa lukua en nyt rehellisyyden nimissä muista, mutta joka tapauksessa lukumäärä ei ollut lähelläkään fifty-fifty tilannetta. Kai se sitten on tasa-arvoa...
          Raamatun mukaan sukupuolille on siis erilaiset tehtävät, joista paimenen eli papin virka kuuluu miehelle (ortodoksi luterilaisuuden mukaan siis). Mikä tehtävä sitten on kielletty mieheltä? Sellaista ei taida olla. Siinä kylläkin olen samaa mieltä, että Raamattu ei ole tasa-arvokirja. Jo patriarkkojen ajalta näkyy niin sanottu vanhemman lapsen (esikoisen) dilemma. Kain ja Abel, Esau ja Jakob, Josef ja muut veljensä. Esikoiselle tarkoitettu siunaus, ainakin Esaun ja Jakobin tapauksessa, meneekin kepulikonstilla kuopukselle. Kaiken maallisen kaunan lisäksi kuitenkin Jakob saa kaikkea hyvää siunauksestaan johtuen. Tosin Jakob saa synninpäästön, jos näin voi sanoa, tapeltuaan Jumalan kanssa - ja voitettuaan. Myös Raamatussa hyväksytään orjuus. Ei siinäkään tasa-arvosta tietoakaan.
          Onko paimenen virassa kenties jotain mistä naisia pitää suojella? Vai mistä voisi Raamatun opetuskielto naisia kohtaan johtua? Paimenen osaan kuului aikoinaan ja vieläkin esimerkiksi katolisessa kirkossa selibaatti. Jos naiset olisivat olleet pappeja, suvun jatkaminen olisi saattanut joutua kortille. Kaikin puolin paimenen vastuu oli suuri, niin kuin se on nytkin.
          Katsoin jonkin aikaa sitten kymmenen uutisia kolmoselta, jossa puhuttiin siitä, että nyt kiistan seurauksena evankelisluterilainen kirkko on sulkemassa rahahanoja eteenkin SLEY:n (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys) suuntaan. Tästä oltiin haastatteluissa kummissaan, mutta kantaa ei aiota muuttaa. Tämä saattaa tuoda assosisaatiota alkuseurakunnan aikoihin; vainojen ja marttyyriuden aikaan - vahvistaen uskoa. Joka tapauksessa tämä saattaa kiristää välejä täysin sivullisissa, vaikkapa nuorten välillä. Haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, että ketä seurakunnassa tai kirkossa valtaa käyttää. Toisaalta mitähän mahtaa nyt tulevana syksynä tapahtua Maata Näkyvissä festareille Turussa. Tässä on pitkä perinne nyt katkolla - pelkään pahoin.
          Samoissa uutisissa haastateltiin myös nuoria SLEY:stä. Toinen toisensa perään, niin tytöt kuin pojatkin, korostivat Raamatun sanovan, että paimenen virka kuuluu miehelle. Se ei ole tasa-arvokysymys vaan Jumalan laki. Fundamentaali tulkinnasta tässä kuitenkaan ei mielestäni voi olla kysymys. Sillä en ole havainnut naispappeuden vastustajien naispuolisten henkilöiden rukoilevan aina pää peitettynä, niin kuin ensimmäinen kirje korinttolaisille määrää. Jokin kohta Raamatussa on siis enemmän määräävää kuin toinen, mutta mistä syystä? En osaa sanoa.
          Omassa seurakunnassani en ole saanut riittävästi opetusta kahdesta aiheesta: 1. Naispappeus 2. Pahan voimat. Tiedon puute nyt ainakin naispappeuden suhteen on tällä hetkellä päätä huimaava. Minä en esimerkiksi osaa perustella naispappeuden oikeutusta. En toisaalta tiedä kaikkia kohtia Raamatusta vastaankaan. Toivon ja uskonkin, että minua tullaan opettamaan tässä asiassa.

Jumala meitä kaikkia siunatkoon, että kerran voisimme taas yhteiseen ehtoollispöytään palata. Miehet ja naiset - alttarin molemmin puolin.