Hyvää iltaa,

En ole pitkään aikaan kirjoittanut www.suomi24.fi keskustelupalstalle. Lukenut sitäkin enemmän, niin kuin jonkin aikaa sitten sarkastisesti totesinkin ero kirkosta -palstasta.

Nyt jostain syystä päätin ottaa oppimistani asioista irti, mitä asiaan liittyi. Risto Lauhalle kuitenkin kiitos siitä, että olen tästä asiasta saanut oppia.

ko. keskustelun aloitus käytiin TÄÄLLÄ

ja minun vastaukseni löytyy: Tästä

lyön ne kuitenkin tähän vielä

Alkuperäinen kirjoittaja nimim. mmums

Tappaminen hyvittää synnit?

Mistä tämä on lähtöisin? Miksi jumala rakastaisi sinua enemmän, jos tapat hänen nimeensä vuohen, lehmän ja läjän puluja?

Eikö kaikki lajit eläneet rauhassa ennen synnin tuloa? Miksi niitä nyt pitäisi mielivaltaisesti uhrata jumalan nimeen, ja vielä oman synnin tähden? For christ's sake, eikö parempi olisi uhrata vaikka itsensä jos on syntiä tehnyt, kuin alkaa muita nylkemään!

Miksi kaikkivoipa jumala olisi niin helvetin tyhmä, että uhraisi poikansa muiden mitättömien surkimusten syntien nimeen?

Kiitos näiden asioiden, ihminen kyykyttää muuta elämää vieläkin vain omaksi hyödykseen, kokee vielä olevansa oikeutettu siihen.

Perusteluja uskikset, kiitos.

--------------------------------------------------

Vastineeni:

Jospa minä jotain tähän kirjoittaisin

 

Mutta haluan ensi alkuun lyödä pöytään muutaman asian.

Olen pitkälti pettynyt usean eri nimimerkin kirjalliseen käyttäymiseen eritoten Rippikoulu- ja Prometheusleiri palstalla, mutta myös tällä palstalla. Eikä sinunkaan kirjoitustyylissä näy minkään valtakunnan myötätuntoa.

En väitä etteikö kristityksi itseään kutsuvat ja sitä olevat ole kyenneet perseilemään ihan riittävästi, mutta isien synnit eivät kuulu pojille - ei Jumalan silmissä (tässä tosin perisynnistä voidaan lause tai pari vaihtaa) eikä maallisen oikeuden piirissä.

Kolmanneksi en henkilökohtaisesti pidä "uskistelusta". Itse uskon kristilliseen Jumalaan ja tunnustan uskoa Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen mukaan (Filioque lisäyksellä) ja luterilaisen tunnustuksen mukaan. Usko ei ole minulle mikään sosiaaliseen luokkaan kuulumisen tae tai ehto. Vastaan uskostani tai sen puutteesta kerran Jumalalle.


Usein miten olen päättänyt olla ottamatta kantaa kirjoituksiin täällä suomi24.fi keskustelupalstoilla, koska tietynlainen toisen ihmisen kunnioittaminen jää helposti toissijaiseksi (ja vielä mukamas sananvapauden nimissä), koska tätä toista ihmistä ei tarvitse silmästä silmään kohdata. Nyt kuitenkin jostain ihmeen syystä päätin tähän kirjoitukseen vastata.

Disclaimer: Saatan olla väärässäkin ja otan mielelläni vastaan korjausta yllä mainituin rajoituksin kuitenkin.

Sitten itse asiaan:

Jumalan suopeampi katsominen Abelin lammasuhriin todetaan Raamatussa 1. Moos. 4:4. Itse minulla ei ole tähän mielipidettä, miksi Jumala rakasti Abelia tästä enemmän kuin veljensä viljauhria. En ole koskaan eläintä tai muutakaan uhrannut Jumalalle, mutta tietääkseni useaan varhaiskantaiseen uskontoon kuuluu uhri-ajattelu. Esimerkkinä Rooman ja Kreikan polyteistiset kultit, Amerikan intiaanien (Aztekit) ja (nyt en ole varma) Egyptin uskonto Faaraoiden aikana. Raamatussa itsessään kuitenkin tulkitaan tätä Abelin uhri -kohtaa myöhemmin Uudessa Testamentissä Hebrealaiskirjeessä (noin 50 jKr. eli yli tuhat vuotta sen jälkeen kun 1. Mooseksen kirjan kertomukset oltiin kirjoitettu ylös) luvussa 11 jae 4. Tämän mukaan uhrin pointti ei ollut itse uhrissa vaan uskossa. En väitä ymmärtäväni Jumalan suopeutta edes heprealaiskirjeen avulla, mutta näin se kuitenkin meni.

Tämä kuitenkin mitä ilmeisimmin johti tulkintaan juutalaisessa kultissa uhraamisen tärkeydestä. Mutta ymmärtääkseni uhraamista fyysisti tapahtui vasta ensimmäisen Jerusalemin temppelin rakentamisen jälkeen. Vuosilukua temppelin rakentamisesta en osaa antaa, mutta vuonna 584-587 eKr. (lähteeni on hieman ristiriidassa keskenään, siitä 3 vuoden aikaväli) sen pisti palasiksi babylonian kuningas Nebukadnessar.

Kuitenkin uhraamisen kyseenalaistaa jo 700-luvulla eKr. profeetta Miika todetessaan:

Miika 6:6-8 (otettu vuoden -92 Raamatun käännöksestä osoitteesta http://raamattu.uskonkirjat.net)

6 -- Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä? Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? [6:6-8: 1. Sam. 15:22+; Sananl. 15:8+]
7 Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?
8 -- Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. [5. Moos. 10:12]

Systemaattista uhraamista tapahtui aina noin 70 jKr. asti, kunnes roomalaiset vuorostaan pistivät Jerusalemin temppelin palasiksi. Tämän jälkeen temppeliä ei enää rakennettu. Tähän on ainakin kaksi syytä, mutta se ei liity tähän kirjoitukseen. Ilman temppeliä eli kultin keskusta ei voitu enää uhrata.

"Miksi kaikkivoipa jumala olisi niin helvetin tyhmä, että uhraisi poikansa muiden mitättömien surkimusten syntien nimeen?"

Jumala yksin tietää, mutta erityisessä ilmoituksessaan ja tarkemmin sanottuna Johanneksen evankeliumissa löytyy mielestäni tähän syy:

Joh. 3:16

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän."

Oletko sinä tehnyt joskus rakkaasi tai ihastuksesi eteen jotain tyhmää ja vielä katunut sitä jälkeenpäin?

Ansioton rakkaus meidän osaksemme.


Ihminen on, niin kuin sanoit, erittäin hyvä kyykyttämään lähimmäistään ja luomakuntaa. Siihen Jumala ei kuitenkaan ole antanut lupaa:

1. Moos 2:15

Mainitsemani Raamatunkohdat löytyvät Raamatusta tai osoitteen http://raamattu.uskonkirjat.net kautta.

------------------------------------------------------

Lähteeni: Risto Lauhan eksegetiinkan luennot yleisen teologian perusopinnoilla keväällä 2007 sekä Lars Aejmelaeus: Kristinuskon synty