Yle1:ltä tuli 22. päivän iltana otsikossa mainittu sarja, joka erehdyttävästi muistutti dokumenttia. Jakson nimi oli: Jumalaa ei ole.
Ohjelmassa käsiteltiin uskonnollisuutta ateistisestä näkökulmasta. Uskonnollisuuden edustavaksi näkökulmaksi oltiin valittu fundamentalistisuus ja Nokia Missio.
Kritisoin Yleä ja "Tuomas Enbuskea" (En ole varma, onko kyseessä taiteilijanimi) siitä, että heidän tutkiva journalisminsa ei todellakaan ollut tasapuolinen. Se selviää jo edellä mainitusta vastakkain asettelusta. Lisäksi mielestäni luotiin illuusio, että kaikki uskonnollisuus olisi Nokio Mission kaltaista.
Minua hämmästyttää myös ohjelman lähettämisen ajankohta - 22.12.2008. Tässä myös, mielestäni tarkoitushakuisesti, oltiin yhtä kieroja, kuin MTV3:n Big Brother -jakso, missä oltiin kolhoosissa (eli neuvostoliittolainen tehtaan ja orjaleirin välimuoto) ja tämä jakso tuli juuri kunnallisvaalien alla. Yhtälailla, kun Big Brotherissa mielestäni pyrittiin alitajuntaisella tasolla heikentämään vasemmiston mahdollisuuksia, haluttiin käsiteltävällä "dokumentilla" nostaa kirkosta eroamislukuja juuri ennen vuoden vaihdetta. Tämä on mielestäni tarkoitushakuista. Dokumenttia ei oltu kuvien perusteella tehty talvella, vaan myöhäisintään tänä kesänä. Myöskään yhtäkään tapakristittyä ei ohjelmassa haastateltu, vaikka ohjelman sävyä tukemaan sellainenkin olisi varmasti löydetty. Ateismi sai ohjelmassa viimeisen sanan.
Linkki ohjelmaan tai suora linkki, jos kyseinen linkki ei toimi:
http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1737864.asx?bitrate=1
Tuoma Embusken dokumentin jumalakuva
Tuomas Embuske piti Jumalaa sadistisena Big Brotherina, joka lukee meidän ajatuksemme. Se, että asia ei ole niin, (sillä Jumalaa ei ole), on helpotus. Sulkeet ovat oma lisäykseni. Ohjelmassa haastateltiin myös Tuomas Brotheriusta ateistimin edustajana. Hän näki kristinuskon Jeesuksen ristinkuoleman siten, että "on jokin isä kuningas, joka on jostain syystä suuttunut lapsilleen ja jostain kumman syystä ainoa tapa, miten hän voi leppyä lapsilleen on, että hän tappaa oman poikansa. Siinä ei ole mitään järkeä!" Tässä Brotherius oli mielestään täysin oikeassa. En usein siteeraa Raamattua, koska sillä voi perustella aivan mitä tahansa, mutta nyt siteeraan Paavalia:
Siinä ei kertakaikkiin ole mitään järkeä, että Jumala uhrasi itse itsensä lepyttääkseen itse itsensä. Tämä äsken mainittu ajatusleikki on siis yksi tapa "järkeistää" Jeesuksen ristinkuoleman syy (mikäli uskomme siis kolmiyhteiseen Jumalaan). Siinä ei myöskään ole ihmisen näkökulmasta järkeä, että pelastaja ja kuningas syntyisi seimeen, koska Hänelle ei ollut sijaa majapaikassa. Jouluevankeliumikertomus on eksegeettien mukaan kuitenkin historiallisesti kyseenalainen, joten otan toisen: Miksi Jeesus halusi kuolla ristillä, vaikka hän oli saapunut Jerusalemiin väkijoukon hurratessa odotettuna messiaana, ja täten hän varmasti olisi halutessaan saanut juutalaiset kapinoimaan miehittäjiä vastaan ja täten ehkä jopa toteuttanut eräät juutalaisten profetiat? Eero-äijä, joka on tähänkin blogiin kirjoittanut, ja on pastori lähistöllä, ajatteli asiaa kerran osapuilleen seuraavasti: Jumala ei halunnut jättää ihmiselle mitään mahdollisuutta väittää, että Jeesus olisi saanut tavallista paremman kortit jo lähtiessä. Siksi Kuningas ei syntynyt mahtavaan palatsiin, siksi Kuningas ei ollut pelkästään jumalallista alkuperää (oppi Jeesuksen täydellisesti inhimillisestä ja täydellisestä jumalallisesta puolesta) ja siksi Kuninkaan tuli olla myös kaikkein heikoin, alistetuin ja pilkatuin. Mutta tässä heikkoudessa, niin kuin Paavali sen kiteytti, on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Mitä sitten tulee Raamattuun historiallisena totuutena?
Sen käsityksen, jonka olen tähän mennessä teologisia opintoja saanut, on että Raamattu ei ole historian oppikirja, eikä se pidä historiallisesti - ainakaan täysin - paikkansa. Jouluevankeliumin henkilöt ja verollepano eivät esimerkiksi täysin käy yksiin historiallisten henkilöiden ja tapahtumien kanssa. Profeetta Joona ja hänen matkansa Niniveen valaan vatsassa, mihin silloin Vanhan Testamentin eksegetiikan professori Risto Lauha huomautti, että Ninive ei ollut lähelläkään merta. Minä en opeta Raamattua historiallisena totuutena vaan, että se on ihmisen kirjoittamaa puhetta Jumalasta. Joko olen oikeassa tämän asian suhteen tai saan kerran vastata opetuksistani (Jaak. 3:1). Tästä huolimatta, ristin teologian kautta, Jumalan rakkaus löytyy Raamatusta, minun mielestäni.
Kritiikkiä kiitos.
Kommentit