Minulla on ensimmäinen kokonainen vuosi viiteen vuoteen, kun minulla ei ole yhtään riparia. Siihen itse asiassa pyrinkin kesätyöhakemuksillani, vaikka kirkon kivijalassa tänäkin vuonna vankasti pysyn.

 

Rippikoulujen puute antaa mahdollisuuden ladata akut ja kenties jopa kehittää jotain osa-aluetta.

 

Viime vuoden syksynä silloinen työtoverini kertoi menevänsä Apulannan keikalla eräänä perjantaina. Itse en ollut kyseisen bändin fani, vaikka osaankin biisin ”Ilona?” kitaralla soittaa.

 

Bändi on kuitenkin edelleen vakaasti pinnalla ja oletin silloin sen olevan teinien suosiossa, joten lähdin Youtuben avustuksella tutustumaan muutamaan biisiin. Yllätyksekseni varsin uskonnollista ja jopa kristillistä kontekstia oli havaittavissa biisien nimissä kuten otsikon biisi – Armo – tai eräs toinen biisi – jumala – pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna. Tämä ajoi minut tutustumaan tarkemmin lyriikoihin ajatuksena, että jollain riparilla puhe iltahartaudessa joidenkin näiden biisien kautta voisi olla edes yhden nuoren elämään tavoittava kokemus.

 

Tässä on biisin sanat (Apulannan nettisivuilta: http://www.apulanta.fi/fin/?sivu=biisit&id=26 ) ja tästä linkistä saat klikattua Youtuben taustalle:

 

Armo

 

Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

 

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää

 

Kerto:

Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

 

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

 

Pahat enteet hiljaisuuden
kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä
joka hetki vaikka pään pois kääntää

 

Vaikka sulkisi silmät
kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo
vaan tuijottaa tuijottamistaan

 

Kerto:

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

 

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

 

Armo?

 

Kristillisessä kielenkäytössä, jota siis ripareilla opetetaan, armo tarkoittaa:

 

Ansioton


Rakkaus

 

Meidän

 

Osaksemme

 

Tämän biisin sävy ei jotenkin kuitenkaan ainakaan minun korvaani kuulosta ihmisen puheelta, joka on saanut kokea anteeksiannon. Minun korvaani se kuulostaa – myönnettäköön, että ”Ilona?” saattaa värittää tulkintaani – enemmänkin kamppailulta itsensä kanssa tilanteessa, että miten lopettaa ihmissuhde.

 

Eli vähintäänkin väite iltahartaudessa, että tällaista on armo, olisi minulta kirkon entisenä ja tulevana työntekijänä pahasti metsään menemistä. Enkä nyt tarkoita sitä, että ihmissuhdetta pitäisi väkisin pitää pystyssä, jos sille ei enää ole edellytyksiä. Kysymys oli nyt armosta. Miksi ”on turhaa armoo viivyttää”?

 

En viime syksynä monta iltaa yritettyäni kuitenkaan saanut varmuutta siitä, mitä tässä biisissä halutaan sanoa. Tulkinta, jonka tässä annoin, syntyi vasta hiljattain, mutta onko se oikea?

 

Haluaisin kuulla sinulta, mitä mieltä sinä olet tämän biisin sanomasta?