sunnuntai, 8. elokuu 2010

Konfirmaatiosaarna Karkkilassa 8.8.2010

 

41 Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden [Luuk. 23:28]
42 ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. [5. Moos. 32:29]
43 Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. [Luuk. 21:20]
44 He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi." [Jes. 13:18 | Miika 3:12; Mark. 13:2 | 1. Piet. 2:12]
Temppelin puhdistaminen
45 Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. [19:45-48: Matt. 21:12-17; Mark. 11:15-19; Joh. 2:13-22]
46 Hän sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan." [Jes. 56:7; Jer. 7:11]
47 Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. [Luuk. 21:37,38, 22:53, 24:53; Ap. t. 2:46, 5:42]
48 He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.
 
 
Rippileirillä pidimme rippikoulukokeen. Tässä kokeessa vastaukset kysymyksiin 4 ja 6 johtivat varsin usean kohdalla uusintaan. Tämä ei ole häpeä. Tätä ei tajuttu 2000 vuotta sittenkään, vaikka se mies seisoi heidän edessään Jerusalemissa. Virheistään kuitenkin oppii parhaiten. Roomalainen sadanpäämies tajusi Jeesuksen olleen Jumalan Poika vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Opetuslapsistakin Tuomas vasta, kun Ylösnoussut ilmestyi hänelle.
 
Mitkä sitten olivat nämä kysymykset, jotka tuottivat ongelmia niin viime torstaina kuin kenties pari tuhatta vuotta sitten?
 
Kysymys 4: Mitä synti on?
 
ja
 
Kysymys 6: Miten ihminen pelastuu iankaikkiseen elämään?
 
 En nyt pyydä ketään viittaamaan, mutta voit kohdallasi miettiä tiedätkö vastauksen näihin kysymyksiin.
 
Vastaukset sinäänsä ovat varsin helppoja eivätkä vaadi paljon ulkomuistikapasiteettiä.
 
Periaatteessa voitaisiin pitää puolituntia rippikoulua konfirmaatiopäivän aamuna ja opettaa, että synti on sydämen eroa Jumalasta ja pitää sitten heti perään koe, jossa kysyttäisiin, että mitä synti on.
 
Mutta, kun kristinusko ei varsinaisesti ole ulkoa oppimista vaan ymmärtämistä. Sen asian ymmärtämistä, että joku halusi kuolla minun, sinun, meidän kaikkien tähtemme. Ei meillä huviksemme ole ”Jessen” kuvia täällä kirkossa seinät täynnä, kun ”parempaakin” taidetta olisi saatavilla ja vielä halvemmalla. Vaan siksi, että juuri sillä on jotain merkitystä.
 
Pienoisevankeliumi menee näin: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Tämä ei ole pelkästään ulkoläksy. Ei pelkkää sanahelinää. Vaan myös oikea vastaus siihen 6 kysymykseen. Vastaukseksi ei siis riitä, että uskoo jumalaan. Jokainenhan voi yleisen ilmoituksen perusteella uskoa jumalaan tai korkeampaan voimaan. Ei putoavassa lentokoneessakaan ole yhtään ateistia. Vastaus pelastukseen ei ole jumaluudessa, vaan Jumalan ainoassa Pojassa, joka kuoli meidän syntiemme tähden.
 
Olennaiset asiat kristinuskosta voitaisiin opettaa ulkoa ehkä puolessa tunnissa. Siitä huolimatta rippikoulun kesto on 80 tuntia. Ei siksi, että kirkolliskokous, piispainkokous tai what-ever-kokous niin on säätänyt, vaan siksi, että kristinuskon ymmärtäminen vie enemmän aikaa kuin puolituntia. Niitä vastauksia ei voi opettaa toiselle toisen puolesta, vaan ne täytyy myös kokea.
 
Sanotaan, että Jeesuksen toiminnan aika kesti kolme vuotta. Hän käytti siis kolmisen vuotta tämän varsin yksinkertaisen asian opettamiseen, mutta mitä me teimme? Me ihmiset naulasimme hänet ristille. Vähemmästäkin tulisi jo itku silmään.
 
Entäs sitten kysymys 4 ja ne kauppaakäyneet siellä temppelissä?
 
Jos kerran synnin määritelmä on sydämen ero Jumalasta, yritän ymmärtää vertaamalla sen lain kirjaimen noudattamiseen ja lain hengen noudattamiseen. Temppelin ulommalla pihalla kaupankäynti ei ilmeisesti ollut lain mukaan kiellettyä, mutta kun ihmisten hengellisillä tarpeilla rahastettiin oli se Jeesukselle liikaa, ja ilmeisesti myös lain hengen vastaista.
 
Lakia ei ole tehty siksi, että ärsyttäisi mahdollisimman paljon. Me emme pidä turvavöitä autossa tai pyöräilykypärää pelkästään siksi, että joku niin vaatii, vaan siksi, että onnettomuuden sattuessa ne voivat pelastaa hengen ja vähentää vammoja. Lain tehtävä on suojella. Sydämen ero Jumalasta tulee, kun ajattelee, että minä pärjään itse. Minä itse osaan päättää elämästäni. Sitä päätösvaltaa Jumala ei yritäkään viedä sinulta pois, mutta rientää avuksesi, kun huomaat, ettet pärjääkään itse.
 
Viikon kestävällä rippikoululeirillä saa varsin paljon kuulla Jumalasta. Se viikko aloittaa monella etsikkoajan. Siinä ei kuitenkaan ole vielä kaikki kristinuskosta. Siksi toivonkin, että tulet jatkamaan ymmärryksen etsintää isoskoulutukseen ja muuhun seurakunnan toimintaan.
 
Haluan lopettaa tämän saarnan Paavalin sanoihin: ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.”
 
Rakkaat nuoret. Tulkaa nyt alttarin eteen tunnustamaan yhdessä seurakunnan kanssa yhteinen kristillinen uskomme.

sunnuntai, 11. heinäkuu 2010

Konfirmaatiosaarna Karkkilassa 11.7.2010

Tekstin sijoittelu ei ole tässä ihan parasta luokkaa.

Matt. 5: 20-30

Jeesus sanoi:
    "Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
    Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten. Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin."


Rippileirillä, Pyhä Henki –oppitunnilla, tein pienen kenttäkokeen ja luetutin äsköisen raamatunkohdan ja kehotin jokaisen pienryhmän kirjoittamaan ylös ajatuksia, mitä kullekin nousi.

Eräässä paperissa luki ”radikaalia tekstiä”. Olen samaa mieltä. Rankkaa settiä kuulijakunnalle.

Toisessa lapussa luki kissan kokoisin kirjaimin: ”HÄMMENTÄÄ SILLÄ PELASTUMISEEN VAIKUTTAA HENK. KOHT. USKO EIKÄ KÄSKYJEN NOUDATUS. TAI NIIN ON SANOTTU…”

Aivan. Niin teille on opetettu. Teille myös opetettiin, että käskyt paljastavat sen, että meissä on jotain vikaa.

Lauantaina, ensimmäisen ”hyvin”nukutun leiriyön jälkeen, pidin leiriläisten kanssa oppikokonaisuuden käskyistä. Puolentoista tunnin aikana opittiin muun muassa viides käsky: ”Älä tapa”. Ensimmäisellä kierroksella leiriläisille, niin kuin ilmeisesti evankeliumitekstissä olleille Jeesuksen kuulioille, tuli uutena tietona se, että käsky ”älä tapa” ei koske pelkästään fyysistä väkivaltaa, vaan myös henkistä. Esimerkiksi koulu- tai työpaikkakiusaaminen on vastoin viidettä käskyä. ”Senkin hölmö” riittävän monta kertaa sanottuna on omiaan viemään toiselta elämänilon – täten - se on myös tappamista ja tekona ansaitsee tuomion.

Päivän evankeliumitekstin Jeesuksen sanat kuullessaan sitä joutuu toteamaan, että mahtaa olla kovin vähän ihmisiä, jotka Jumalan tahdon pystyvät toteuttamaan. Minulle ei ainakaan ole vielä tullut sellaista henkilöä vastaan ilman tätä valkoista albaa tai alban kanssa. Pieni vauvakin on kristillisen käsityksen mukaan perisynnin alainen. Tämä on nähtävissä siinä, että ei pientä lasta tarvitse opettaa tekemään pahojaan. Ei myöskään varhaisteiniä tarvitse opettamalla opettaa kiroilemaan. Kummatkin näistä taidoista lapsi oppii kyllä ihan itsestään.

Vasta, kun ymmärtää sen, että itsessä on jotain vikaa – jotain syntiä - alkaa ymmärtää Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen. Kun huomaa sen minkä Paavalikin Roomalaiskirjeessä, että ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo”, pystyy Hengen avulla parempaan.

Tätä ymmärrystä ei saavuteta sillä, että oleskellaan tuossa Karkkilan kirkon hautausmaalla klo 21-07 välillä. Niin ei nimittäin saisi tehdä.

Tai, puhumalla kirjastossa kovaäänisesti kännykkään. Niin ei nimittäin saisi tehdä. Ihan sama!

Mutta entä, kun teinityttö jollain festarilla nautittuaan noin 5 siideriä saakin kutsun tuntemattomaan telttaan…

Tai, entä kun perheenisä, joka vaimonsa vastustuksista huolimatta käy pelaamassa uhkapelejä ja voittaa kasinolla 3000 euron potin. Hän ei voi mennä kotiin tämän rahasumman kanssa, koska silloin vaimo saisi tietää, että hän on käynyt pelaamassa, joten hän palaa takaisin kasinolle pelaamaan nämä rahat pois…

Kun näissä esimerkkitapauksissa aletaan olla jo siinä pisteessä, että pystyykö antamaan anteeksi itselleen, sitä voi hyvinkin ymmärtää sen anteeksiannon suuruuden.

Sen, että pienoisevankeliumi: ”Jumala on rakastanut maailmaan niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän” ei olekaan pelkästään ulkoläksy, vaan todellinen lupaus armosta.

On siis totta, että pelastumiseen ei auta käskyjen noudattaminen, hyvät teot tai yleisenä elämän asenteena optimismi – vaan Herra, jota naulat kerran pisti.

sunnuntai, 20. kesäkuu 2010

Konfirmaatiosaarna Karkkilassa 20.6.2010

Vertaukset eksyneestä lampaasta ja kadonneesta hopearahasta
1 Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. [15:1,2: Matt. 11:19; Mark. 10:45; Luuk. 7:47, 19:7,10, 23:43]
2 Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan."
3 Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: [15:3-7: Matt. 18:12-14]
4 "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. [Hes. 34:11,16]
5 Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, [Jes. 40:11]
6 ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' [1. Piet. 2:25]
7 Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
8 "Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen.
9 Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.'
10 Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen."
 
  
Päivän teemana on siis kadonnut ja uudestaan löytynyt.
 
 
Tähän liittyen meillä päiväriparilla tapahtui hieman nolo tilanne, kun meidän piti tiistai iltapäivällä mennä pelaamaan jalkapalloa. Lähetimme nuoret edeltämme ja menimme pastorin kanssa hieman myöhemmin perästä autolla. Kun pääsimme tuolla K-Supermarketin vieressä olevalle nurmikentälle, nuoria ei näkynyt missään. Minne ihmeeseen he olivat menneet? Lähdimme pastorin kanssa takaisin seurakuntatalolle. Ehdotin, että kysyisimme lastenohjaajilta, että mihin suuntaan nuoremme oikein lähtivät. Pastori sanoi, että ei varmasti kysytä. Sitä kollegojen kuittailua ja nälvintää, mikä siitä seuraa, ei kestä kukaan.
 
No, onneksi ei tarvinnut kysyä. Pari tyttöä tuli nimittäin vastaan. He olivat lähteneet etsimään meitä. Evankeliumitekstiä sivutakseni – emme kutsuneet naapureita iloitsemaan kanssamme, mutta huojentuneita kyllä olimme.
 
Loppukokeen jälkeen havaitsimme, että riparilaiset olivat selkeästi oppineet kymmenen käskyn lain. Harkitsimme kuitenkin, pitäisikö pitää vielä toinen viikko putkeen, ja käyttää se kokonaan puhumalla armosta.
 
Tämä ei ollut ensimmäinen rippikouluryhmä, joka on tämän ajatuksen tuonut mieleen. Se ajatus, että joku tuntematon haluaisi ilmaiseksi tehdä meidän hyväksemme jotain, on jotenkin niin vierasta. Ehkä me ajattelemme, että meidän pitää mennä erämaahan asti löytääksemme jotain arvokasta. Mutta tässä kohtaa me olemme eksyksissä. Jumala tulee hakemaan meitä vaikka erämaasta, koska Hän rakastaa luotujaan niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.
 
Erään gospel bändin – The Rainin biisin Tuuli Kulkee kertosäkeistössä sanotaan näin:
 
 
”Sun salaisissa haaveissas, joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu. Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas. Annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu. Minä rakastan sua niin, että sattuu.”
 
Jumala rakastaa luotujaan ja pelkää, että he joutuvat synnin tielle ja kadotukseen. Tämä pelko on kuin vanhemman pelko, kun hän saa kuulla lapsensa käyttävän huumeita. Pelko rakkaansa menettämisestä on varmasti suuri. Samalla Jumalan rakkaus on kuin ihastus siellä yläasteen käytävällä joka päivä vastaan tulevaa tyttöä tai poikaa kohtaan, joka ei ole huomaavinaankaan sinua. Silti toivot, että kerran katseenne kohtaavat ja sen jälkeen katse viipyisi toinen toisissanne siitä hetkestä aina ikuisuuteen asti.
 
 
Sinun ei siis tarvitse etsiä Jumalaa, sillä Jumala etsii sinua. Mutta jos molemmat etsivät eri paikoista, on löytäminen vaikeaa. Yhteisenä kohtaamispaikkana on tämä Jeesuksen risti, johon voit palata, kun et jaksa enää etsiä. Tässä on se armo. Se ansioton rakkaus meidän osaksemme. Ja niin kuin äsköisessä laulussa laulettiin: ”riemu suur’ on taivaassa, eksynyt kun palajaa, kaukaa maailmalta jälleen kotihin.”
 
  
Rakkaat nuoret,
 
Riparilla päästiin hieman raapaisemaan pintaa kaikesta siitä, mitä on kristinusko. Tänään on konfirmaatio, mutta se ei ole matkan päätepiste, vaan sen alku. On sinulla sitten ranteessasi rukoushelmet tai ei, pidä mielessäsi, mitä olet riparilla saanut kuulla. Sinulle on annettu Raamattu, jota voit selailla, silloin kun siltä tuntuu. Voit myös tulla seurakuntatalolle hengailemaan ja miettimään näitä asioita uudemman kerran. Toivon nimittäin, että näen sinut syksyllä isoskoulutuksessa.
 
Mutta ennen kuin syksy ehtii tulla: astukaa nyt alttarin eteen tunnustamaan yhdessä seurakunnan kanssa yhteinen kristillinen uskomme.

lauantai, 5. syyskuu 2009

Kuinka paljon voidaan vielä säästää?


Myönnettäköön näin etukäteen, että tämä kirjoitus lipsahtaa teologiasta sosiaalipolitiikan puolelle.
 

Selasin uutisia ja kohdalle osui Ylen talousuutinen missä kerrotaan itsepalvelukassojen tulosta ruokakauppoihin. Uutinen on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Kriteeri tälle itsepalvelun lisäämiselle on uutisessa esiintyvän S-ryhmän päivittäistavarakaupan johtaja Jukka Ojapellon mukaan säästöjen aikaansaaminen. Tämän voisi ilmaista myös toisella tavalla: kun itsepalvelu alkaa ohjautua itsestään, voidaan aloittaa kenkäviikot.

Itsehän en tiedä, mutta minulle on kerrottu, että kultaisella 80-luvulla nimensä mukaan tienasi hyvin ja rahaa ei tarvinnut säästellä. Tästä saamme kiittää suuria ikäluokkia ja Neuvostoliiton vaatimia sotakorvauksia, mitkä saivat Suomen teollisuuden kasvamaan tahtia, joka hakee vertaistansa.

80-luvulla oli vielä mahdollista se, että jos teit työsi hyvin sait palkankorotuksen. Myös tarjoilijat saivat jonkun prosentin myymästään. Sinäänsä käsittämätöntä, että työnantajapuoli halusi lopettaa tämän, koska, jos teet rahaa itsellesi, myyt luonnollisesti enemmän.

90-luvulla Neuvostoliiton romahdettua ja laman alettua alettiin säästää rankasti. Vasta kuluneena vuonna uutisoitiin viime laman velkaantuneista, jotka nyt saivat sen ajan velkoja anteeksi, ja nyt ollaan jo uudessa lamassa. Esimerkiksi Turku ei - ymmärtääkseni - missään vaiheessa saanut laman jälkeen menojaan ja tulojaan tasapainoon ja nyt pitäisi säästää uudestaan.

Säästöt saadaan aikaan niin Turussa, mutta myös muuallakin opettajien lomautuksilla. Vuonna 1998 liiketalouden professori Paul Lillrank totesi, että näin tehtiin myös viime lamassa. Hänen mukaansa julkiset palvelutuottajat kiusasivat tarkoitushakuisesti lomauttamalla opettajat näin saaden median ja yleisen vihan puolelleen. Sentään niin pitkälle ei menty kuin Ruotsissa, jossa sairaaloilla oli tapana ajaa alas nimenomaan lastenklinikat saadakseen poliitikot avaamaan rahahanoja. Hän jatkaa, että "Markkinaehtoisesti toimiva kunta toteaisi, että jos rahaa ei ole, olisi ensin lomautettava kunnan koulutoimen johtaja kanslioineen [...] ja vasta viimeisenä opettajat." (Lillrank 1998, 187)

Näinhän ei kuitenkaan voida tehdä, koska sillä ei saisi mediaa puolelleen (kuin korkeintaan ehkä ensimmäinen kunta, joka niin tekisi ja vain kerran) ja saattaisi jopa käydä niin, että puolen vuoden lomautuksen jälkeen huomattaisiin, että ilman tätä osaa byrokratiasta pärjätäänkin ihan hyvin.

Mitään hyvää tekoa ei koskaan jätetä rankaisematta.

 

Viite:

Lillrank, Paul
1998      Laatuajattelu. Laadun filosofia, tekniikka ja johtaminen tietoyhteiskunnassa. Helsinki: Otava

keskiviikko, 1. heinäkuu 2009

"Jumala tuskin on olemassa [...]" Kummat ovat varmempia kannassaan?


Toukokuun loppu toi jo Iso-Britannissa alkaneen paikallisten vapaa-ajattelijoiden bussimainoskamppanjan Suomeen.

"Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä."

Kyseessä on siis Helsingin joukkoliikenteen versio kamppanjasta. Turussa linja-autojenkylkitekstit ovat sävyltään hieman toisenlaiset. Kampanja on poikinut jo yhden kantelun Mainonnan eettiselle neuvostolle (Maikkarin netti).

Vapaa-Ajattelijoiden mukaan sananvapauteen kuuluva lausahdus särähtää minulla korvaan kohdassa "tuskin".

Kaikessa yksinkertaisuudessa, ja blogin henkeen liittyen, kysynkin: kummat ovat varmempia kannassaan? Kristilliset kirkot vai vapaa-ajattelijat?

  • Henkilötiedot

    Tervehdys, Rupesin tässä erään yön pimeinä tunteina miettimään oppimiani teologian koukeroita, joiden opiskelun voin sanoa alkaneen syksyllä 2006 avoimessa yliopistossa Helsingissä. Alku oli suhteellisen helppoa, mutta filosofian tultua kuvaan mukaan aloin olla aina vähän väliä totaalisen kaffella. Ajatukseni tässä blogissa on mietiskellä teologiaa vähintäänkin silloin, kun sormi menee suuhun, siinä toivossa, että joku asiaa aikaisemmin ajatellut tai juuri sillä hetkellä ensimmäisen kerran ajatuksen saanut avaisi sanaisen arkkunsa ja kertoisi mistä on kysymys. Kaikki sitten huipentui 18.7.2008, kun kuudennella yrittämällä pääsin sisälle Helsingin teologiseen tiedekuntaan! Siksi vaihdoin blogini nimen: Teologi työn alla. Entinen nimi oli Teologi toivossa (lat. Theologi in spe)
    Disclaimer:
    Varsin nopeasti kuitenkin blogini sävy muuttui luterilaiseksi apologiaksi, mikä ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni. Ironia on myös siinä, että koen olevani jollain tavalla monen tulen välissä; en kuulu ateisteihin enkä myöskään konservatiiveihin, joten olen ikään kuin väliinputoaja uskonnollisessa kentässä.
    Kirjoitan tätä blogia harrastusmielessä opiskelujeni ja muun elämäni ohella. En ole tällä hetkellä luterilaisen kirkon palkkalistoilla, mutta aion kerran valmituttuani liperit saada ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palkkalistoille palata - jos Luoja suo.