Riparilla muutamassa oppimispäiväkirjassa kysyttiin, että miksi se Jeesus niin pärähti siellä temppelissä niille kauppiaille. Et kai sinäkään tykkäisi, jos vaikka olisit palkannut puutarhurin, joka sitten tekisi pihallasi jotain täysin päinvastaista, mitä pitäisi?

Yhdellä Raamattu-tunnilla isosten ohjaamina käytiin läpi Jeesuksen vertausta viinitarhan työmiehistä.Tässä vertauksessa isäntä palkkasi ensin aamulla työmiehiä tiluksilleen ja sopisi palkaksi normaalin määrän, mitä työmiehelle tuli maksaa. Päivän aikana noin kolmen tunnin välein isäntä kävi palkkaamassa lisää väkeä, kunnes sitten koitti ilta. Päivän päätteeksi isäntä maksoi heille kaikille saman palkan, vaikka vain pieni osa oli työskennellyt koko päivän. Tästä leirillä opimme, että kaikille, jotka uskovat Jeesuksen sovitustyöhön, on luvassa sama palkka, iankaikkinen elämä. Tähän sitten joku heitti, että eihän tässä sitten mikään kiire ole.

Tätä nykyä mielestäni on voimistunut asenne, että sen minkä voit tehdä huomenna - tee se huomenna.

Minulla itsellänikin mitään ei tulisi tehtyä ilman viime tippaa, mutta mitä jos sillä yhdellätoista tunnillakin olet unohtunut kotiisi katsomaan telkkarista Salattuja elämiä? Silloin Pietarille taivaan portilla ei enää kelpaa selittelyt.

Se, että pystyisi sanomaan uskovansa Jumalaan, on vaikeaa. Siinä pelkää menettävänsä jotain? Sitä ei halua oman vapautensa rajoittuvan. Minäkin aikoinani seurakunta nuorissa kammoksuin ajatusta. Pelkäsin, että tulisin samanlaisiksi, kun olin nähnyt muutaman muun olevan: koko päivä pelkkää hallelujaa. En halunnut tulla sellaiseksi. Oltuani sitten viidettä kertaa isosena aloin vaan miettiä, että minkä ihmeen takia käyn näillä leireillä kesä toisensa jälkeen ilmaiseksi. En nyt väitä, että tie Herran luokse vie vain isoskoulutuksen kautta, mutta minulle se oli keino suunnata kohti päämäärää. Minä olin saanut kasvaa Hänen armossaan ja samalla olla ihminen. Se oli ollut minun etsikkoaikaani.

Jeesus koputtaa sinunkin oveesi tänään, ja vain sinä voit sen oven avata. Jos sinua arveluttaa, niin pidä ovi ensimmäisellä kerralla ketjulla kiinni tai juttele vaikka postiluukun raosta. Ehkä seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla kutsut Hänet jo olohuoneeseen. Häntä ei tarvitse oppia tuntemaan heti kerralla, eikä se liene edes mahdollista. Siksi pitääkin viettää aikaa Sanan ja sakramenttien äärellä seurakunnan yhteydessä, jossa Häntä voi oppia tuntemaan paremmin.

Rakkaan nuoret,

Rippikoulussa opimme tuntemaan Jeesusta jonkin verran oppikokonaisuuksissa, hartauksissa ja myöskin vapaa-ajalla, mutta niin kuin taisin jo riparilla sanoa: te että vielä ole matkan päässä, kun teidät on konfirmoitu. Te olette vasta alussa. Siksi sen Raamatun ei kuulukkaan jäädä sinne kirjahyllyyn ulkonaisesti hyvältä näyttäväksi kirjaksi, vaan sitä kuuluu lukea ja tutkiskella - muulloinkin kuin jouluna. Mielellään kaikkina t-alkuisina viikonpäivinä: eli Tiistaisin, Torstaisin ja Tänään.

Rakkaat vanhemmat ja sukulaiset.

Niin kuin kaikki meistä, nämäkin nuoret tarvitsevat edelleen rakkautta, läheisyyttä ja huolenpitoa. Sen lisäksi myös rukoukselle on hyvä antaa hieman aikaa. Meillä jokaisella on sydämessämme juuri se Jeesuksen mentävä aukko, jota ei millään muulla saa täytetyksi vaikka kuinka yrittäisi. Eräässä Nuoren seurakunnan veisussa lauletaankin: Sydän, kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon. Niin kuin hyvin tiedätte, me emme elä täydellisessä maailmassa. Jos läheisyyden kaipuuta ei saa täytetyksi, sitä ennen pitkää yrittää saada mistä vaan. Sillä on myös totta, vaikka kuinka ollaan [...], että sydän, kun auki on, sinne mikä tahansa tekee asunnon. Alamaailmassa kyllä saa kokea hyväksytyksi tulemisen tunnetta, koska siellä olennaista onkin se sama asia, kuin niillä kauppiailla siellä Jerusalemin temppelissä.